Sormivammat

Sormien koukistajajänteet vaurioituvat tavallisimmin erilaisten viiltovammojen seurauksena. Viiltovamman tai suurempienergisen ruhjovan vamman seurauksena kädessä saattaa olla muidenkin kudosten vammoja (esim. verisuoni- ja/tai hermovammoja). Kokonaishoidon kannalta onkin viisasta, että koukistajavammojen kirurginen hoito on keskitetty käsikirurgisiin yksiköihin. Käsiterapian erikoisosaamisalueelle kouluttautuneilla fysio- ja toimintaterapeuteilla on riittävät valmiudet toteuttaa jatkokuntoutus tehtyjä korjauksia vaarantamatta.

Jännevamman paraneminen voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen, kuntoutusprotokolla etenee näiden vaiheiden mukaisesti. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen fysioterapia toteutuu mieluiten käden kuntoutukseen erikoistuneen fysioterapeutin valvonnassa. Akuuttivaiheessa käyntitiheys on yleensä 2-3x viikossa ja käyntejä harvennetaan paranemisen edetessä. Käsiterapian lisäksi asiakas tekee useita kertoja päivässä hänelle neuvotut kotiharjoitteet. Aktiivinen harjoittaminen ohjeiden mukaan on ehdoton edellytys käden kuntoutumiselle. Harjoittelulla pyritään mm. estämään liikettä haittaavien kiinnikkeiden syntyminen korjattuihin kudoksiin. Jännesauma ei myöskään heti kestä kaikkea kuormitusta, senkin vuoksi fysioterapeutin antamien ohjeiden noudattaminen on ehdottoman tärkeää.

Kuntoutusprotokollissa on hieman vaihtelua sairaalan mukaan, myös vamman vaikeusaste ja se, millä vyöhykkeellä vamma sijaitsee, vaikuttaa kuntoutumisen etenemiseen. Protokollista yleisimmät ovat ns. aktiivimalli ja nykyään jo harvinaisempi Kleinertin malli. Aktiivimallissa käsi tuetaan yleensä 4-6 viikon ajaksi lastaan, joka estää sekä ranteen ojentamisen ja sormien tyvinivelten täyden ojentamisen. Lasta mahdollistaa sormien aktiiviset liikeharjoitteet voimaa käyttämättä. Joissakin protokollissa liikeharjoitteet suoritetaan käsi lastassa ja joissakin sallitaan lastan riisuminen harjoittelun ajaksi. Kleinertin mallissa sormiin kiinnitetyt kumilangat suorittavat sormien koukistuksen ja vain ojennussuunta sallitaan aktiivisena liikkeenä. Molemmissa protokollissa sormien kärki- ja keskinivelet tuetaan yleensä yön ajaksi lastaa vasten suoriksi.

Ojentajasysteemi on anatomialtaan ja toiminnaltaan koukistajapuolta monimutkaisempi. Vaikka ojentajapuolella ei olekaan tiukkoja jännetuppia, jotka uhkaisivat ahtauttaa jänteen liikettä, on jänteen ompelemisen jälkeen kuitenkin yhtä tärkeää huolehtia asianmukaisesti lastoituksesta ja jatkokuntoutuksesta kuin koukistajapuolellakin. Ranteen ja sorminivelten oikea asento immobilisaatiovaiheen aikana on kontraktuurien ehkäisemiseksi hyvin tärkeää, oikean asennon valintaan vaikuttaa mm., millä vyöhykkeellä vamma sijaitsee.