Rannemurtuma

Yleisimmin murtuu värttinäluun pää eli puhutaan distaalisesta radiusmurtumasta. Värttinäluun distaalinen murtuma on yli 50-vuotiaiden tavallisin murtuma, joka väestön ikääntyessä tullee valitettavasti vieläkin yleistymään. Mikäli ranteessa on virheasentoa, korjataan se tavallisesti paikallispuudutuksessa vetämällä, minkä jälkeen murtuma tuetaan liikkumattomaksi kipsaamalla. Mikäli asento ei pysy tai murtuma on vaikeampi laadultaan, voidaan se joutua korjaamaan leikkauksessa.

Murtuman luutumisen aikana rannetta ei luonnollisestikaan saa liikutella, ranne on tuettuna liikkumattomaksi joko kipsillä tai käyttäen ulkoista kiinnityslaitetta (eksterni fiksaattori). Tämä ns. immobilisaatiovaihe kestää tapauksesta riippuen useamman viikon. Immobilisatiovaiheessa on erityisen tärkeää kuitenkin huolehtia vapaina olevien sorminivelten ja kyynär- ja olkanivelen liikkuvuudesta sekä turvotuksen hoidosta.

Immobilisaatiovaiheen jälkeen lähdetään vähitellen palauttamaan käden normaali toimintakyky. Paitsi että ranteen ja käden nivelissä saattaa esiintyä jäykkyyttä ja käsi on voimaton, ongelmia saattaa olla myös sormijänteiden liukumisessa ja keskihermon liukumisessa. Kipsauksen jälkeen myös peukalon CMC- nivelessä on usein liikerajoitusta vaikeuttaen mm. laajaa tarttumisotetta. Osalle kuntoutukseksi riittänevät huolellisesti ohjatut omatoimiset harjoitteet, koplisoituneemmissa tilanteissa potilas kannattaisi lähettää käsiterapeutin vastaanotolle. Terapianurkka Raahessa keskityn paitsi rannenivelen liikkuvuuden palauttamiseen, myös käden joustavuuden ja elastisuuden palauttamiseen.

Tutkimusnäytön valossa kotiharjoittelun lisäksi toteutettava ohjattu harjoittelu näyttäisi lisäävän ranteen liikkuvuutta paremmin pelkkään kotiharjoitteluun verrattuna. Kohdennetut harjoitukset näyttäisivät vähentävän toiminnanvajetta ja parantavan yläraajan toimintaa murtuman jälkeen.

Etusivulle

Jaa Facebookissa