Käden kontraktuurat

Käden normaali toiminta vaatii kudoksilta joustavuutta. Kun nivelen passiivinen liikerata on rajoittunutta, puhutaan kontraktuurasta. Tällöin haluttua liikettä ei synny, vaikka voimaa olisikin. Kontraktuura voi syntyä useastakin syystä, mutta tavallisimmin syynä on eri syistä syntynyt arpikudos.

Leikkauksiin liittyy aina arpeutumista; kertaalleen siististi ommeltu kudos saa aikaan vain vähäistä arpimuodostusta. Kontraktuura kehittyy helpommin samaa aluetta useamman kerran operoitaessa. Toistuva "leikkaustrauma" aiheuttaa runsaammin arpikudosta, joka huonontaa paikallisesti verenkiertoa. Näin erityisesti jännetuppikudoksen ja jänteen välinen arpi muuttuu helposti kontraktuuraksi. Myös kudospuutosalueet aiheuttavat helposti arpeutumisongelmia. Mitä suurempi on kudospuutos, sitä suurempi on arpikudos. Esimerkiksi nivelen mennessä sijoiltaan, repeytynyt nivelpussi ärtyy ja paksuuntuu ja siinä syntyvä arpi ja kudoksen lyhentyminen aiheuttavat niveleen liikerajoituksen.

Kudos voi lyhentyä myös immobilisaation seurauksena (esim. kipsaus). Nivelsiteet pysyvät elastisina normaalissa liikkeessä, mutta mikäli nivel on pitkiä aikoja paikallaan asennossa, missä nivelside jää löysälle, tapahtuu siinä kiristymistä. Erityisesti käden alueella tämä tuottaa helposti ongelmia. Periaatteessa sormien rystyniveliä ei koskaan saisi immobilisoida ojennukseen eikä vastaavasti keski- tai kärkiniveliä koukistukseen. Kontraktuura- ongelmia nähdään usein liian pitkällä kipsillä hoidetussa värttinäluun murtumassa, kun rystynivelet eivät pysty koukistumaan kunnolla kipsin estäessä.

Kontraktuuria voi syntyä myös käden täydellisen käyttämättömyyden seurauksena (esim. CRPS) ja kiinnikkeiden johdosta. Kiinnikkeet ovat eri kudosten välisiä yhteenarpeutumisia, jolloin kudos ei pääse normaalisti liukumaan ympäristöönsä nähden. Kiinnike voi syntyä mm. vamman tai tulehduksen seurauksena tai kirurgisen leikkauksen aiheuttamana. Kiinnikemuodostusta voi ehkäistä huolehtimalla turvotuksen hoidosta ja sopivalla liikeharjoittelulla. Kontraktuuria voi syntyä myös reuman ja nivelrikon seurauksena, neurologisiin tiloihin liittyen ja palovammojen seurauksena. Kämmenen peitinkalvon kurouma (Dupuytrenin kontraktuura) on myös yleinen käden nivelkontraktuuria aiheuttava sairaus.

Paras hoito kaikissa kontraktuurissa on niiden ennaltaehkäisy. Tunnistamalla kontraktuurien syntymisen syitä, voidaan niiden ehkäisy suunnata oikein. Hoitamalla kaikkien vammojen primaarivaihe mahdollisimman hyvin ja estämällä infektiot, voidaan estää liiallisen arpikudoksen muodostuminen. Jälkihoidossa pyritään samalla huolehtimaan arven riittävästä pituudesta ja estämään arpikudoksen aiheuttamia virheasentoja oikein suunnitellulla immobilisaatioasennolla ja oikein tehdyillä lastoituksilla.

Käsiterapiassa kontraktuuran hoito riippuu kudoksesta, missä kontraktuura sijaitsee. Terapianurkka Raahessa voidaan arpikudosta muokata esim. alipainehoidolla, parafiinin, ultraäänen, manuaalisen terapian ja/tai arvenhoitotuotteiden avulla. Kudosten liukumista parannetaan sekä aktiivisin että passiivisin terapeuttisin harjoittein. Joissain tapauksissa saatetaan tarvita lisäksi lastoituksia tuottamaan riittävän pitkäkestoinen venytys. Riippumatta kontraktuuran sijainnista tai syystä, paranemisessa on aina potilaan suorittamilla omatoimisilla harjoitteilla suuri merkitys. Kontraktuuraa ei hoideta hetkessä, mutta etenkin nivelvammojen jälkeiset kontraktuurat ovat hyvin usein vaikeasti hoidettavia ja vaativat aina pitkään jatkuvaa konservatiivista hoitoa.

kontraktuurat1.jpg


Etusivulle

Jaa Facebookissa

Facebook